Keväällä sain yhteydenoton naiselta,
joka etsi äitinsä isän sukua. Nainen oli sattumalta törmännyt
erääseen Ruutikaiseen ja kysellyt häneltä suvusta. Ruutikainen
oli onneksi juuri päässyt minun puhelinhäiriköinnin uhriksi ja
tiesi siksi antaa naiselle minun yhteystietoni.
Nainen kertoi äidinisänsä olevan
Ruutikainen, mutta vanhempien eron jälkeen äiti oli menettänyt
yhteyden isäänsä ja hänen sukuun. Naisen äiti oli useasti
miettinyt isänsä myöhempiä vaiheita ja olisiko hänellä
mahdollisesti sisaruksia. Saamani tiedot olivat niukat ja kyseistä
henkilöä ei löytynyt tutkimuksestani. Olin todella harmissani,
etten pystynyt auttamaan naista. Kehotin häntä ottamaan yhteyttä
isoisänsä syntymä- tai asuinpaikan seurakuntaan ja tilaamaan
virkatodistuksen, josta selviäisi isoisän isän nimi. Sen tiedon
avulla voisin häntä ehkä auttaa.
Viime viikolla päätin pitkästä
aikaa valita numerotiedustelusta taas uuden satunnaisen Ruutikaisen.
Tämä Ruutikainen ei tiennyt suvustaan isoisäänsä pidemmälle.
Ruutikaisen isoisä oli kuollut ennen hänen syntymäänsä, joten
hänellä ei ollut tietoja juuri nimeä enempää. Isoisää ei
löytynyt tutkimuksestani ja olin jo kauhusta jäykkänä, että onko
sittenkin Ruutikaisia, jotka eivät ole meille sukua. Laitoin pelon
hetkeksi sivuun, koska isoisän nimi kuullosti jostain syystä
tutulta. Kesken puhelun muistin keväällä saamani sähköpostin ja
rupesin paniikissa käymään läpi muistiinpanoja. Lopulta löysin
hetkessä aiheuttamani kaaoksen seasta lapun, jossa oli muistiinpanot
sähköpostista. Lapussa komeili sama nimi, kuin luurin päässä
olevan Ruutikaisen isoisällä. Rohkenin tiedustella voisiko kyseessä
olla sama Ruutikainen ja päädyimme siihen tulokseen, että se on
hyvin todennäköistä. Sain Ruutikaiselta luvan antaa hänen
yhteystietonsa naiselle, joka etsi isoisänsä sukua.
Laitoin heti puhelun päätyttyä
innoissani naiselle sähköpostia, jossa kerroin saamistani
tiedoista. Ei kestänyt kauaa, kun sain vastauksen, jossa nainen
kertoi soittaneensa Ruutikaiselle ja heidän todenneen olevan
serkkuja. Sain myöhemmin illalla tekstiviestin Ruutikaiselta, jolle
soitin aiemmin, ja numeron hänen tädilleen, joka saattaisi tietää
suvusta enemmän. Otin täti Ruutikaiseen yhteyttä seuraavana
päivänä ja keskustelimme suvusta ja kerroin naisesta, joka etsii
äitinsä isää ja mahdollisia sisaruksia. Täti Ruutikainen
huudahti innoissaan: "minä olen, minä olen sen sisko".
Hän jatkoi kertomalla, että tietää isänsä olleen aiemmin
naimisissa ja saaneen lapsen. Koska minulla ei ollut antaa hänelle
naisen puhelinnumeroa, lupasin lähettää sähköpostin sukulaisiaan
etsivälle naiselle, jossa pyydän häntä ottamaan yhteyttä äitinsä
siskoon, täti Ruutikaiseen.
Seuraavana päivänä ajelin omalle
siskolleni kylään ja mietin tapahtumia. Samalla sain tekstiviestin
täti Ruutikaiselta, jossa hän kiitti minua soitosta ja kertoi
olevansa iloinen kuulessaan, että hänellä on sisko. Poru kurkussa
kerroin tarinaa siskolleni ja saatoin 1-vuotiaan kummityttöni niin
hämmennyksen valtaan, että hänen ruokalunsa oli kuin hidastetusta
elokuvasta. Myöhemmin illalla sain vielä sähköpostin, jossa
äidinisäänsä etsinyt nainen kiitti minua vaivannäöstä ja
kertoi kaiken tuntuvan hassulta. Hänen äitinsä löysi siskon ja
hän uuden tädin, kaksi enoakin on vielä elossa. Kaikki vieläpä
asuvat samassa tai viereisessä kaupungissa.
Tämä kaikki tuntuu myös minusta
erittäin hassulta ja hienolta. Oli aivan uskomatonta saada olla
Jenni Pääskysaari ja saattaa ihmisiä yhteen. Hassuinta ehkä on
se, että ihmiset olivat minulle täysin tuntemattomia, enkä koskaan
ole tavannut heitä. Ehkä joskus saan siihen mahdollisuuden. Siskoni
sanoi minun tehneen vuoden hyvän työn.
Palaan vielä siihen järkytykseen,
että kaikki Ruutikaiset eivät olisi sukua toisilleen. Saatuani
tarvittavia lisätietoja tarinan Ruutikaisista pystyin selvittämään
heidän juuriaan pidemmälle. Kuten olen jo pitkään sanonut:
"kaikkien Ruutikaisten tiet vievät Kärsämäelle", niin
kävi tässäkin tapauksessa.
1800-luvun puolenvälin jälkeen asui ja lisääntyi Ruutikaisen tiluksilla Mattilan talossa Matti Jeremiaksenpoika Ruutikainen. Asukit olivat minulle nimiltä tuttuja, olenhan kolunnut Kärsämäen kirkonkirjoja jo vuosia. En ole kuitenkaan pystynyt liittämään heitä sukuun, koska heidän suvussa pyörivät etunimet ovat täysin eri nimiä, kuin meidän suvussa. Matti Ruutikainen löytyi perheineen ennen Mattilan talon rakentamista Ruutikaisen päätilalta merkinnällä "kanssa-asukit". Ennen siirtymistä Ruutikaisen tilalle asukkien sukunimi oli Noponen.
1800-luvun puolenvälin jälkeen asui ja lisääntyi Ruutikaisen tiluksilla Mattilan talossa Matti Jeremiaksenpoika Ruutikainen. Asukit olivat minulle nimiltä tuttuja, olenhan kolunnut Kärsämäen kirkonkirjoja jo vuosia. En ole kuitenkaan pystynyt liittämään heitä sukuun, koska heidän suvussa pyörivät etunimet ovat täysin eri nimiä, kuin meidän suvussa. Matti Ruutikainen löytyi perheineen ennen Mattilan talon rakentamista Ruutikaisen päätilalta merkinnällä "kanssa-asukit". Ennen siirtymistä Ruutikaisen tilalle asukkien sukunimi oli Noponen.
Vaikka olin aivan surun murtama ja
oloni oli lohduton, päätin tutkia heidän sukuhaaraansa lyhyesti,
olinhan alunperin halunnut selvittää keitä kaikki Ruutikaiset
ovat. Selailin 1700-luvun kirkonkirjoja edestakaisin, kunnes huomasin
suttuisen merkinnän Jeremias Noposen vaimon kohdalla. Vaimon
tyttönimi oli Sääski. Sydämeni hakkasi ja pieni toivonkipinä
hiipi mieleeni, olisivatkohan he sittenkin sukua, koska me
Ruutikaiset olemme alunperin Sääskejä. Syöksyin Sääskien
kimppuun ja sieltä se löytyi, aivan uskomatonta, mutta Matti
Ruutikaisen äiti, Carin, oli minun isoisoisoisoisoisäni sisko.
Mahtavaa! Päästin aivan huikeat tuuletukset ja hihkuin, että "Mää
tein sen, mää tein sen, mää löysin sukuyhteyden näihinkin
Ruutikaisiin". Matti Ruutikainen asui siis äidinpuolen
serkkunsa luona. Ihmettelinkin, että miksi joku ottaa
kanssa-asukiksi kokonaisen perheen, jos ei ole edes sukua. Huhhuh,
mutta kävipä lähellä, meinas löytyä salamatkustaja Ruutikaisia.