Tässä SM-liigan finaalipäivänä
muistelen noin vuoden takaisia tapahtumia. Sain sähköpostia eräältä
herrasmieheltä, että hänen suvussaan on myös Wuornoksia ja hän
oli saanut tietoja minun Tyyne-mummustani ja hänen esivanhemmista
eräältä toiselta mieheltä. Ajattelin, että tämä toinen mies
täytyy saada kiinni ja kysyä mikä on hänen yhteys sukuun ja mitä
tietoja hänellä on. Ei muuta kuin Fonecta taas esiin ja
soittelemaan. Pari ekaa puhelua meni väärään paikkaan, mutta
kolmannella kerralla onnistuin. Esittelin itseni ja asiani, niin mies
kysyi: "mistäs päin te oikeen ootte?", vastasin, että
"Tampereelta", mies: "no siltä se vähän
kuulostikin. Minäpä en taia puhu teiän kanssa enempää, ennen
kuin tämän illan peli on pelattu". Muutaman sekunnin minulla
raksutti, kunnes tajusin, että illalla pelataan Kärpät-Tappara
-finaali. Puhelu oli mennyt Oulaisiin. Pisti naurattamaan ja tajusin
miehenkin vitsailevan. Lohdutin, että en juuri seuraa SM-liigaa ja
jos jotain kannatan, niin sukurasitteena Kärppiä, vaikka sisko
miehineen on Tapparan kannattajia. Koska soittelin Wuornos-asioissa,
seuraavaksi mies kysyi: "onko nämä Wuornokset sukua sille
sarjamurhaajalle?", vastasin: "kyllä me olemme". Mies: "jaahas, eli vaimo on sitten sukua sarjamurhaajalle.
Täytyykin vähän keskustella sen kanssa ja kyllä tässä täytyy
sinuakin varoa." Lyhyen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että
hänen vaimonsa on minun pikkuserkku. Siis minun pikkuserkku, ikioma.
Olin aivan ihmeissäni, että hän olikin niin läheltä sukua.
Seuraavalla viikolla istuinkin jo heidän ruokapöydässä
turisemassa sukuasioista. Itkuhan siinä meinas heti ovella tulla,
kun halattiin pikkuserkun kanssa pitkään ja tavattiin vasta
ensimmäistä kertaa. Siitä alkoi hieno ystävyys ja sen
jälkeen olemme olleet yhteydessä ja tavattu useasti. Ensimmäisen
vierailuni aikana heillä soi ovikello ja siellä oli pikkuserkun
sisko, joka totesi: "tuli yhtäkkiä sellainen olo, että nyt
täytyy lähteä tapaamaan siskoa" ja niin tapasin myös toisen
pikkuserkkuni. Nämä ovat parhaita hetkiä sukututkimusessa. Täytyy
silti tunnustaa, että sisko ja sen mies ovat aivopessyt minut ja
rupesin jokin aika sitten seuraamaan SM-liigaa ja kannatan
Tapparaa. Älkää kuitenkaan kertoko minun Pohjois-Pohjanmaalla
asuville sukulaisilleni.
Täytyy kertoa toinen tarina
kohtaamisesta, joka tapahtui isälleni muutama viikko sitten Raumalla
koulutuksessa. Ruokatauolla isäni istui yksinään ja häntä
vastapäätä tuli istumaan tuntematon mies. Isäni ei koskaan osaa
olla hiljaa sellaisessa tilanteessa, joten hän kysyi mieheltä:
"mistäs sinä tulet?", johon mies vastasi: "Oulusta".
Isäni totesi: "minä tulen Kärsämäeltä" ja mies
siihen, että "äitini on kotoisin Kärsämäeltä". Isäni
uteliaisuus tietysti heräsi ja hän kysyi, että "mikä äitisi
on tyttönimeltään?", johon mies vastasi: "Ruutikainen".
Isä kertoi minulle, että häneltä meinasi tippua hampaat suusta,
kun hän niin hämmästy. Isä soitti tietysti minulle heti ja kysyi,
että mikähän yhteys meillä mieheen voisi olla? Nopea tarkistus
koneelta ja kerroin isälle miehen olevan hänen pikkuserkun poika.
Olivat olleet molemmat hyvin ihmeissään tapahtuneesta ja siitä,
että miten siinä kohtalaisen suuressa ruokalassa, jossa oli monta
paikkaa vapaana, mies päätyi istumaan juuri isäni seuraan. Itse
ihmettelen tässä vielä sitä, että mies asuu oikeasti Raumalla ja
isäni Sastamalassa, mutta kumpikin päätti kertoa sen mistä ovat
syntyjään. Jos olisivat kertoneet sen missä asuvat, olisi
keskustelu saattanut olla hyvin toisenlainen ja sukulaisuus jäänyt
pimentoon. Juurilla on merkitys.